Heli Keinonen (s. 5. huhtikuuta 1943 Joensuu) on suomalainen laulaja, joka tuli tunnetuksi vuonna 1966 itäkarjalaisten laulujen esittäjänä ja levyttäjänä. Hänen ensimmäinen soittimensa oli banjo, mutta hän oppi nopeasti kitaransoiton ja vaihtoi kitaraan, jonka kanssa hän esiintyi opiskellessaan Turussa. Hän pääsi koelaulutilaisuuteen Toivo Kärjen studioon Fazerille, mutta Kärki ei uskonut itäkarjalaisten laulujen menestykseen. Sen sijaan kilpaileva levy-yhtiö Scandia suostui levyttämään niitä.
Lire la suite
Heli Keinonen (s. 5. huhtikuuta 1943 Joensuu) on suomalainen laulaja, joka tuli tunnetuksi vuonna 1966 itäkarjalaisten laulujen esittäjänä ja levyttäjänä. Hänen ensimmäinen soittimensa oli banjo, mutta hän oppi nopeasti kitaransoiton ja vaihtoi kitaraan, jonka kanssa hän esiintyi opiskellessaan Turussa. Hän pääsi koelaulutilaisuuteen Toivo Kärjen studioon Fazerille, mutta Kärki ei uskonut itäkarjalaisten laulujen menestykseen. Sen sijaan kilpaileva levy-yhtiö Scandia suostui levyttämään niitä. Ensimmäinen single oli Ajettih da tsignaiset/Ruskie neitŝyt, valgie neitŝyt, josta varsinkin B-puoli oli suuri menestys. Kohta julkaistiin vielä toinen itäkarjalainen single Itkey neiŝyt/Laskettakkua brihat hebot. Pian itäkarjalaisten laulujen menestys hiipui, mutta Heli levytti työväenlauluja, joista tunnetuimpia ovat Kuolemaantuomitun hyvästijättö ja Sotaorvon vala. Hän esiintyi myös M.A. Nummisen levyllä In memoriam ja Lasse Mårtensonin hengellisellä poplevyllä Voiko sen sanoa toisinkin. 1980-luvulla Keinonen opiskeli arabiaa Sudanissa ja kääntyi muslimiksi. Nykyisin hän toimii arabian kielen opettajana Suomessa, ja musiikkikin on vielä pienimuotoisena mukana kuvioissa.
